Rooman sotahistoria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa

Rooman sotahistoria koostuu voimakkaasta laajenemisvaiheesta koko Välimeren alueelle ajanlaskun alkupuolelle mennessä, rajojen säilyttämiseen tähtäävästä toiminnasta seuraavina vuosisatoina ja lopulta asteittaisesta vetäytymisestä ulkoisten uhkien kasvaessa ja valtakunnan painopisteen siirtyessä. Rooma oli militaristinen kulttuuri, jossa armeija näytteli aina keskeistä osaa kaikilla yhteiskunnan alueilla.

Roomalaisen sotilaan asuun pukeutuneella miehellä yllään lorica segmentata -rautavyö-rintapanssarin jäljennös

Rooman vallan näkyvin merkki provinsseissa oli usein sen armeija. Se oli Rooman politiikan toteuttaja, mutta myös politiikan luoja ja keisarintekijä. Se toimi tärkeänä sosiaalisen nousun väylänä ja roomalaistamisen työkaluna. Armeija kehittyi vähitellen Välimeren alueen mahtavimmaksi sotilasmahdiksi, kun tarpeen vaatiessa kootuista sotajoukoista siirryttiin ammattiarmeijaan Gaius Mariuksen uudistusten yhteydessä n. 100 eaa. Lopulta syntyi legioona, n. 6 000 miehen hyvin järjestäytynyt yksikkö.

  1. a b c d Goldsworthy, Adrian: Rooman puolesta. Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan, s. 464–469. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]